Tervetuloa seuraamaan ensimmäistä nettiin laittamaani tarinaa: I dream only in my dreams. Tarina kertoo teini-ikäisestä Sarasta, hänen perheestään ja kenties myös hänen jälkeläisistään... Enempää en kerro, se selvitköön lukemalla. Kursivoitu teksi on Saran puhetta. Lähes koko osa on Saran puhetta. Myöhemmissä osissa ei taida olla niin paljon Saran kursivoitua puhetta. + Sori, kuvalaadun heikkoudesta.. Mielestäni se on kuitenkin ihan OK.
PS: Kaksi kommenttia yhteen osaan, niin jatkan.. (saatan jatkaa muutenkin, mutta puolet hitaammin laitan osat, jos ei yhteen 2 kommenttie)
Tässä minä olen. Sara, Sara Nurmioja.
Tässä on muu perheeni. Äitini Krisse, isäni Pete, pikkusiskoni Mira ja pikkuveljeni Eetu.
Tässä perheeni sivuprofiilista
Tässä on talomme. Eikö olekkin iso? Pidän siitä, mutta samalla inhoan sitä. Minulla ei ole ystäviä, koska kaikki ovat kateellisia talostamme. Kaikki myös luulevat että perheeni on hyvin onnellinen ja täydellinen. Pöh, sanon minä!
Pete: Kuule, kulta, koska sinullahan on paljon ystäviä, ajattelin että voisit joskus kutsua jonkun heistä meille kylään.
Sara: Ystäviä?! Viimeksi olen ollut jonkun tosiystävä ala-asteella. Minulla ei ole perheeni lisäksi ollut ystäviä moneen vuoteen!
Pete: Anteeksi, en tiennyt asiasi olevan noin huonosti... Siis tarkoitin... Ei siis..
Sara: Tiedän. Asiani OVAT huonosti. Hmh. Feikkikavereita on kyllä vaikka muille jakaa...
Pete: Anteeksi! Ei ollut tarkoitus loukata! Kulta!
Sara: Et sinä minua loukannut. Muistutit vain asiasta, jonka olin juuri saanut unohdettua! Menen huoneeseeni.
En edes muista, miltä tuntuu, kun on joku tosi-ystävä.. Miksi minulla ei ole?! Miksi minun on pakko asua näin hirveän isossa talossa!?!? Miksi!!??
Jospa jokin hyvä kirja rauhoittaisi mieltäni.
Juuri kun Sara oli mennyt rappuset alas, hän kuuli olohuoneesta haukkumisnimiä ja karjumista.
Sara meni katsomaan lähempää.
Krisse: Mikä kalkkarokäärme sinäkin olet!! Kuulin ystävättäreltäni Jenniltä, et se oli nähnyt sut naapurin Piian kanssa kahvilassa! Olitte kuulema suukotellukkin!
Pete: Itse olet limaisempi kuin mustekala! Uskot naapurin kovimman juoruilijan puheisiin!
En kestä tätä! Äiti ja isä riitelevät taas! Lopettaisivat jo! Minä menen sittenkin ulos keräämään ajatukseni kasaan!
Asuisimpa ihan tavallisessa pikku mökkerössä rakastavien vanhempien kanssa. Tai kylhän ne nytkin mua rakastaa, mut jos ne ei riitelis, kaikki ois aika mukavasti.
Krisse: Kulta, kaikki on ihan hyvin. Älä meistä murehdi.
Sara: Murehdin, jos murehdin! Entä jos te eroatte?! Kumman luo mä sit muutan?! Entä kumman luo Eetu muuttaa ja kumman luo Mira muuttaa?!
Krisse: Ei me erota.
Sara: Lupaatko?
Krisse: Jos se minusta on kiinni, niin lupaan.
Myöhemmin seuraavana päivänä:
Pete: Pinja... Sä oot tosi söde tos masus... Sä oot kyllä muutenkin todella hurmaava..
Pinja: Pete.. Tuotanoin...
Krisse: MITÄÄÄ!??!??!??!?
Krisse: Helv*tti soikoon! Sinä olet hirveä pettäjä ukko! Ärh! Saamarin sekopää!
Pete: Kulta.. Ei se ollut sitä miltä se näytti.... Me vain.. Me vain.. (voi ei!)
Krisse: NYT mulle kyllä riitti! Voit heilastella Pinjasi kanssa, mutta jossain muualla, kuin täällä! Häivy silmistäni! Häivy elämästäni!
Pete: Tarkoittaako tämä siis että...
Krisse: KYLLÄ! Me eroamme! Häivy!
Ei! MINÄ EN KESTÄ TÄTÄ ENÄÄ! Minulla ei ole ystäviä ja vanhenpani ovat eronneet! Eihh....
Krisse: Älä huolehdi. Kaikki vielä järjestyy. Minä lupaan.
Sara: SINÄ olet luvannut vaikka mitä! Helppohan se on luvata.
Krisse: Kaikki vielä järjestyy. Lupaan ihan oikeasti.
Sara: Selvä. Saat vielä yhden mahdollisuuden. Muista, YHDEN!
PARIN tunnin kuluttua
Kasvihuone on ainut paikka, jossa voin kerätä ajatukseni..
Aijon olla täällä iltaan asti.
Ja Sara oli kasvihuoneessa.
Ja oli.
Pitkään Sara olikin kasvihuoneessa.
Illalla
Sara: Ai onko äiti ulkona?
Jenni: Kyllähän se siellä ulkona oli.
Sara: Selvä. Minäpäs menen takaisin kasvihuoneeseen. Sano että olen siellä, jos äiti äiti sattuu kysymään.
Jenni: Jeps.
Kasvihuoneessa on onneksi ihanan rauhallista.
Krisse: Tuleppas jo sisälle, ettet palellu.
Sara: En minä vielä halua tulla.. *hiljaista nyyhkytystä*
Krisse: Hmhm. Ok. Tule sisälle sitten, kun tulen uimasta.
Sara: Joojoo.
TUNNIN päästä
Sara: Tuletko sinä, äiti?
Krisse: Tulisin, jos voisin..
Sara: Mitä tarkoitat?
Krisse: Täällä ei ole tikkaita! Minä.. Minä taidan pian hukkua.. Kulta. Lupaa että huolehdit Mirasta ja Eetusta... Voit myös pyytää Peten apuusi hoitamaan jos haluat. Tai sitten muuta mummin luo Miran ja Eetun kanssa. Muista kuitenkin, että minä rakastin sinua aina. Muista!
Sara: Äiti! Äiti! Et voi tehdä tätä minulle! Minä kyllä lupaan huolehtia Mirasta ja Eetusta, jos sinä kuolet, mutta sinä ET SAA kuolla! Minä yritän auttaa sinua!!!
-----------------------------------------------------------------------------------------
Miten käy? Kuoleeko Krisse? Saako Sara vihdoin ystäviä? Joutuvatko Krisse, Mira ja Eetu muuttamaan mummolaan? Se selviää seuraavassa osassa!
Voisitko myös kommentoida.. Saisin lisä halua jatkaa tarinaa.
Kommentit