2. Vuosien varrelta
Viime osassa Krisse oli kuoleman partaalla. Mitä Krisselle käy? Se selviää lukemalla toisen osan!
Sara: Älä huoli! Haen sisältä köyttä!
Krisse: Nopeasti sitten! Minua jo väsyttää, enkä halua kuolla tällä tavalla! Kello oli 19 kun menin uimaan, ja nyt aamu kolkuttelee jo ovella, kenties viikatemies kolkuttelee aamun mukana!
Sara oli kuitenkin liian hidas etsiessään köyttä. Kun Sara juoksi uima-altaalle, Krisse oli jo hukkunut. Sara hyppäsi nopeasti altaaseen. Hän halusi löytää Krissen ruumiin. Eihän hän voisi uida altaassa, jossa hänen äitinsä ruumis makaisi pohjassa!
Hän ei kuitenkaan enää löytänyt ruumista.
"Kyllä minä vielä sen löydän! *nyyhkytystä*"
Puolen vuoden kuluttua Sara asteli tielle päin. Samalla hän katsoi taivaalle. Hänen äitinsä olisi siellä. Sara astui taksin sisään, Eetun ja Miran kanssa. He muuttivat nyt mummolaan.
"Ihan kiva muuttaa pienempään asuntoon.." Sara sanoi hieman epävarmasti
"Äggää!" Mira vastasi.
Talo oli yli puolet pienempi kuin heidän edellinen talonsa. Täällä oli vain 2 makuuhuonetta, keittiö-olkkari ja WC-Suihku. Toinen makuuhuone kuului mummolle ja vaarille, toinen taas kuului Saralle, Miralle ja Eetulle.
"Minusta hattu pukisi sinua, mummi" Sara hymäile
"Ja ruusunmarjat!" Mummi naurahti.
Talossa pidettiin aika kovaa kuria. Tiukat aikataulut myös kuuluivat asiaan. Nukkumaan meno klo: 20.30. Herätys klo: 6.25 Aamiainen klo: 6.40 Päivällinen klo: 17.25... Ja Iltapala klo: 19.50.
"Tässä sinulle lahja."
"Mitä se sisältää???"
"Öö... Se sisältää.. EhHeh.. Äidin hautaki.. Siis tarkoitin Äidin hankauskiven!"
"No.. Kiitos..?"
Aika turha kuva, mutta mummi muistuttaa toooodeeelllaaa paljon Krisseä.
Kaunis "eukko". Ei voi muuta sanoa..
Mira muuten kasvoi lapseksi. Söpis <3
Pian sen jälkeen myös Eetu kasvoi teiniksi. Komia poika.
"Sammuta ne saamarin valot! HETI! Soitan muuten poliisille! Ja kirja tänne! Se on todistus aineistoa!"
"??"
Pian Saran oli aika siirtyä aikuisuuteen. Todella kaunis nainen! Takana joku sekopää naapuri.
Seuraavana päivänä ruokapöydässä ilveillään.
Hui! Toi Eetu on aika pelottava.. Unohti varmaan ottaa lääkkeensä...
Aijaa. Sara aikoikin sitten peseytyä käsienpesu altaassa....Vieraitten nähden. :o
SARAA!!! Sara on aika nolo ihmin.... Sim.
Mummi muuten oppi kävelemään ovien läpi..
Aijai! Saattaa vähän sattua!
Sara taitaa olla ihastunut tuohon naapuriin. Kokoajan yhdessä.. Onpa nekin nyt järkeviä! Mennä nyt takapihalle keskellä yötä.. Leikkimään vesisotaa... Outoa muuten. Naapurilla on juhlapuku päällä.. Hmh..
"Heheheheheh" "ÖgglmDegDiÖnEHuösdFÖErkÖdsifnÖggggg"
"Olet oikeassa, kuomaseni. Täällä haisee... Ja pahalle"
Seuraavana aamuna Sara sai puhelun tohtori Kurjenkaulalta. (Kurjenkaulalta xD)
Sara oli käynyt pari päivää sitten lääkärin tarkastuksessa, ja nyt tohtori Kurjenkaula soitti Saralle.. Niinkuin jo kerroin. Tohtori Kurjenkaula kertoi Saralle ikäviä uutisia. Sara ei voi saada lasta. Sara melkein purskahti itkuun tämän kuullessaan. Hän ei kuitenkaan kehdannut itkeä puhelimessa..
"Selvä. Näkemisiin.."
Puhelun jälkeen kyyneleet alkoivat virrata Saran poskia pitkin.
Ei olisi kuin yksi mahdollisuus saada lapsi.. Adobtointi.
Talo oli ollut pitkään aika hujan hajan. 2 viikkoa vanha spagetti kärysi hellalla ja viikon vanha juustopasta haisi keittiötasolla.
Kauempana näkyi ihanan näköistä paahtoleipää. Nams! Sitä Sara ei varmaankaan siivoa, vaan syö... Itse ainakin söisin sen.
--------------------------
Siinä oli toinen osa! Voisitko kommentoida? Se tekisi minut iloiseksi.
Saako naapurin herra lääkitykset kohdalleen? Siivoaako Sara keittiön?
Entä syökö Sara paahtoleivät?
Se selviää osassa 3!
lauantai, 15. marraskuu 2008
2. Vuosien varrelta
lauantai, 15. marraskuu 2008
1. Ei ihan tavallinen päivä
1. Ei ihan tavallinen päivä
Tervetuloa seuraamaan ensimmäistä nettiin laittamaani tarinaa: I dream only in my dreams. Tarina kertoo teini-ikäisestä Sarasta, hänen perheestään ja kenties myös hänen jälkeläisistään... Enempää en kerro, se selvitköön lukemalla. Kursivoitu teksi on Saran puhetta. Lähes koko osa on Saran puhetta. Myöhemmissä osissa ei taida olla niin paljon Saran kursivoitua puhetta. + Sori, kuvalaadun heikkoudesta.. Mielestäni se on kuitenkin ihan OK.
PS: Kaksi kommenttia yhteen osaan, niin jatkan.. (saatan jatkaa muutenkin, mutta puolet hitaammin laitan osat, jos ei yhteen 2 kommenttie)
Tässä minä olen. Sara, Sara Nurmioja.
Tässä on muu perheeni. Äitini Krisse, isäni Pete, pikkusiskoni Mira ja pikkuveljeni Eetu.
Tässä perheeni sivuprofiilista
Tässä on talomme. Eikö olekkin iso? Pidän siitä, mutta samalla inhoan sitä. Minulla ei ole ystäviä, koska kaikki ovat kateellisia talostamme. Kaikki myös luulevat että perheeni on hyvin onnellinen ja täydellinen. Pöh, sanon minä!
Pete: Kuule, kulta, koska sinullahan on paljon ystäviä, ajattelin että voisit joskus kutsua jonkun heistä meille kylään.
Sara: Ystäviä?! Viimeksi olen ollut jonkun tosiystävä ala-asteella. Minulla ei ole perheeni lisäksi ollut ystäviä moneen vuoteen!
Pete: Anteeksi, en tiennyt asiasi olevan noin huonosti... Siis tarkoitin... Ei siis..
Sara: Tiedän. Asiani OVAT huonosti. Hmh. Feikkikavereita on kyllä vaikka muille jakaa...
Pete: Anteeksi! Ei ollut tarkoitus loukata! Kulta!
Sara: Et sinä minua loukannut. Muistutit vain asiasta, jonka olin juuri saanut unohdettua! Menen huoneeseeni.
En edes muista, miltä tuntuu, kun on joku tosi-ystävä.. Miksi minulla ei ole?! Miksi minun on pakko asua näin hirveän isossa talossa!?!? Miksi!!??
Jospa jokin hyvä kirja rauhoittaisi mieltäni.
Juuri kun Sara oli mennyt rappuset alas, hän kuuli olohuoneesta haukkumisnimiä ja karjumista.
Sara meni katsomaan lähempää.
Krisse: Mikä kalkkarokäärme sinäkin olet!! Kuulin ystävättäreltäni Jenniltä, et se oli nähnyt sut naapurin Piian kanssa kahvilassa! Olitte kuulema suukotellukkin!
Pete: Itse olet limaisempi kuin mustekala! Uskot naapurin kovimman juoruilijan puheisiin!
En kestä tätä! Äiti ja isä riitelevät taas! Lopettaisivat jo! Minä menen sittenkin ulos keräämään ajatukseni kasaan!
Asuisimpa ihan tavallisessa pikku mökkerössä rakastavien vanhempien kanssa. Tai kylhän ne nytkin mua rakastaa, mut jos ne ei riitelis, kaikki ois aika mukavasti.
Krisse: Kulta, kaikki on ihan hyvin. Älä meistä murehdi.
Sara: Murehdin, jos murehdin! Entä jos te eroatte?! Kumman luo mä sit muutan?! Entä kumman luo Eetu muuttaa ja kumman luo Mira muuttaa?!
Krisse: Ei me erota.
Sara: Lupaatko?
Krisse: Jos se minusta on kiinni, niin lupaan.
Myöhemmin seuraavana päivänä:
Pete: Pinja... Sä oot tosi söde tos masus... Sä oot kyllä muutenkin todella hurmaava..
Pinja: Pete.. Tuotanoin...
Krisse: MITÄÄÄ!??!??!??!?
Krisse: Helv*tti soikoon! Sinä olet hirveä pettäjä ukko! Ärh! Saamarin sekopää!
Pete: Kulta.. Ei se ollut sitä miltä se näytti.... Me vain.. Me vain.. (voi ei!)
Krisse: NYT mulle kyllä riitti! Voit heilastella Pinjasi kanssa, mutta jossain muualla, kuin täällä! Häivy silmistäni! Häivy elämästäni!
Pete: Tarkoittaako tämä siis että...
Krisse: KYLLÄ! Me eroamme! Häivy!
Ei! MINÄ EN KESTÄ TÄTÄ ENÄÄ! Minulla ei ole ystäviä ja vanhenpani ovat eronneet! Eihh....
Krisse: Älä huolehdi. Kaikki vielä järjestyy. Minä lupaan.
Sara: SINÄ olet luvannut vaikka mitä! Helppohan se on luvata.
Krisse: Kaikki vielä järjestyy. Lupaan ihan oikeasti.
Sara: Selvä. Saat vielä yhden mahdollisuuden. Muista, YHDEN!
PARIN tunnin kuluttua
Kasvihuone on ainut paikka, jossa voin kerätä ajatukseni..
Aijon olla täällä iltaan asti.
Ja Sara oli kasvihuoneessa.
Ja oli.
Pitkään Sara olikin kasvihuoneessa.
Illalla
Sara: Ai onko äiti ulkona?
Jenni: Kyllähän se siellä ulkona oli.
Sara: Selvä. Minäpäs menen takaisin kasvihuoneeseen. Sano että olen siellä, jos äiti äiti sattuu kysymään.
Jenni: Jeps.
Kasvihuoneessa on onneksi ihanan rauhallista.
Krisse: Tuleppas jo sisälle, ettet palellu.
Sara: En minä vielä halua tulla.. *hiljaista nyyhkytystä*
Krisse: Hmhm. Ok. Tule sisälle sitten, kun tulen uimasta.
Sara: Joojoo.
TUNNIN päästä
Sara: Tuletko sinä, äiti?
Krisse: Tulisin, jos voisin..
Sara: Mitä tarkoitat?
Krisse: Täällä ei ole tikkaita! Minä.. Minä taidan pian hukkua.. Kulta. Lupaa että huolehdit Mirasta ja Eetusta... Voit myös pyytää Peten apuusi hoitamaan jos haluat. Tai sitten muuta mummin luo Miran ja Eetun kanssa. Muista kuitenkin, että minä rakastin sinua aina. Muista!
Sara: Äiti! Äiti! Et voi tehdä tätä minulle! Minä kyllä lupaan huolehtia Mirasta ja Eetusta, jos sinä kuolet, mutta sinä ET SAA kuolla! Minä yritän auttaa sinua!!!
-----------------------------------------------------------------------------------------
Miten käy? Kuoleeko Krisse? Saako Sara vihdoin ystäviä? Joutuvatko Krisse, Mira ja Eetu muuttamaan mummolaan? Se selviää seuraavassa osassa!
Voisitko myös kommentoida.. Saisin lisä halua jatkaa tarinaa.
Tervetuloa seuraamaan ensimmäistä nettiin laittamaani tarinaa: I dream only in my dreams. Tarina kertoo teini-ikäisestä Sarasta, hänen perheestään ja kenties myös hänen jälkeläisistään... Enempää en kerro, se selvitköön lukemalla. Kursivoitu teksi on Saran puhetta. Lähes koko osa on Saran puhetta. Myöhemmissä osissa ei taida olla niin paljon Saran kursivoitua puhetta. + Sori, kuvalaadun heikkoudesta.. Mielestäni se on kuitenkin ihan OK.
PS: Kaksi kommenttia yhteen osaan, niin jatkan.. (saatan jatkaa muutenkin, mutta puolet hitaammin laitan osat, jos ei yhteen 2 kommenttie)
Tässä minä olen. Sara, Sara Nurmioja.
Tässä on muu perheeni. Äitini Krisse, isäni Pete, pikkusiskoni Mira ja pikkuveljeni Eetu.
Tässä perheeni sivuprofiilista
Tässä on talomme. Eikö olekkin iso? Pidän siitä, mutta samalla inhoan sitä. Minulla ei ole ystäviä, koska kaikki ovat kateellisia talostamme. Kaikki myös luulevat että perheeni on hyvin onnellinen ja täydellinen. Pöh, sanon minä!
Pete: Kuule, kulta, koska sinullahan on paljon ystäviä, ajattelin että voisit joskus kutsua jonkun heistä meille kylään.
Sara: Ystäviä?! Viimeksi olen ollut jonkun tosiystävä ala-asteella. Minulla ei ole perheeni lisäksi ollut ystäviä moneen vuoteen!
Pete: Anteeksi, en tiennyt asiasi olevan noin huonosti... Siis tarkoitin... Ei siis..
Sara: Tiedän. Asiani OVAT huonosti. Hmh. Feikkikavereita on kyllä vaikka muille jakaa...
Pete: Anteeksi! Ei ollut tarkoitus loukata! Kulta!
Sara: Et sinä minua loukannut. Muistutit vain asiasta, jonka olin juuri saanut unohdettua! Menen huoneeseeni.
En edes muista, miltä tuntuu, kun on joku tosi-ystävä.. Miksi minulla ei ole?! Miksi minun on pakko asua näin hirveän isossa talossa!?!? Miksi!!??
Jospa jokin hyvä kirja rauhoittaisi mieltäni.
Juuri kun Sara oli mennyt rappuset alas, hän kuuli olohuoneesta haukkumisnimiä ja karjumista.
Sara meni katsomaan lähempää.
Krisse: Mikä kalkkarokäärme sinäkin olet!! Kuulin ystävättäreltäni Jenniltä, et se oli nähnyt sut naapurin Piian kanssa kahvilassa! Olitte kuulema suukotellukkin!
Pete: Itse olet limaisempi kuin mustekala! Uskot naapurin kovimman juoruilijan puheisiin!
En kestä tätä! Äiti ja isä riitelevät taas! Lopettaisivat jo! Minä menen sittenkin ulos keräämään ajatukseni kasaan!
Asuisimpa ihan tavallisessa pikku mökkerössä rakastavien vanhempien kanssa. Tai kylhän ne nytkin mua rakastaa, mut jos ne ei riitelis, kaikki ois aika mukavasti.
Krisse: Kulta, kaikki on ihan hyvin. Älä meistä murehdi.
Sara: Murehdin, jos murehdin! Entä jos te eroatte?! Kumman luo mä sit muutan?! Entä kumman luo Eetu muuttaa ja kumman luo Mira muuttaa?!
Krisse: Ei me erota.
Sara: Lupaatko?
Krisse: Jos se minusta on kiinni, niin lupaan.
Myöhemmin seuraavana päivänä:
Pete: Pinja... Sä oot tosi söde tos masus... Sä oot kyllä muutenkin todella hurmaava..
Pinja: Pete.. Tuotanoin...
Krisse: MITÄÄÄ!??!??!??!?
Krisse: Helv*tti soikoon! Sinä olet hirveä pettäjä ukko! Ärh! Saamarin sekopää!
Pete: Kulta.. Ei se ollut sitä miltä se näytti.... Me vain.. Me vain.. (voi ei!)
Krisse: NYT mulle kyllä riitti! Voit heilastella Pinjasi kanssa, mutta jossain muualla, kuin täällä! Häivy silmistäni! Häivy elämästäni!
Pete: Tarkoittaako tämä siis että...
Krisse: KYLLÄ! Me eroamme! Häivy!
Ei! MINÄ EN KESTÄ TÄTÄ ENÄÄ! Minulla ei ole ystäviä ja vanhenpani ovat eronneet! Eihh....
Krisse: Älä huolehdi. Kaikki vielä järjestyy. Minä lupaan.
Sara: SINÄ olet luvannut vaikka mitä! Helppohan se on luvata.
Krisse: Kaikki vielä järjestyy. Lupaan ihan oikeasti.
Sara: Selvä. Saat vielä yhden mahdollisuuden. Muista, YHDEN!
PARIN tunnin kuluttua
Kasvihuone on ainut paikka, jossa voin kerätä ajatukseni..
Aijon olla täällä iltaan asti.
Ja Sara oli kasvihuoneessa.
Ja oli.
Pitkään Sara olikin kasvihuoneessa.
Illalla
Sara: Ai onko äiti ulkona?
Jenni: Kyllähän se siellä ulkona oli.
Sara: Selvä. Minäpäs menen takaisin kasvihuoneeseen. Sano että olen siellä, jos äiti äiti sattuu kysymään.
Jenni: Jeps.
Kasvihuoneessa on onneksi ihanan rauhallista.
Krisse: Tuleppas jo sisälle, ettet palellu.
Sara: En minä vielä halua tulla.. *hiljaista nyyhkytystä*
Krisse: Hmhm. Ok. Tule sisälle sitten, kun tulen uimasta.
Sara: Joojoo.
TUNNIN päästä
Sara: Tuletko sinä, äiti?
Krisse: Tulisin, jos voisin..
Sara: Mitä tarkoitat?
Krisse: Täällä ei ole tikkaita! Minä.. Minä taidan pian hukkua.. Kulta. Lupaa että huolehdit Mirasta ja Eetusta... Voit myös pyytää Peten apuusi hoitamaan jos haluat. Tai sitten muuta mummin luo Miran ja Eetun kanssa. Muista kuitenkin, että minä rakastin sinua aina. Muista!
Sara: Äiti! Äiti! Et voi tehdä tätä minulle! Minä kyllä lupaan huolehtia Mirasta ja Eetusta, jos sinä kuolet, mutta sinä ET SAA kuolla! Minä yritän auttaa sinua!!!
-----------------------------------------------------------------------------------------
Miten käy? Kuoleeko Krisse? Saako Sara vihdoin ystäviä? Joutuvatko Krisse, Mira ja Eetu muuttamaan mummolaan? Se selviää seuraavassa osassa!
Voisitko myös kommentoida.. Saisin lisä halua jatkaa tarinaa.